torstai 26. joulukuuta 2013

Täydellinen joulu

Lapsuuden joulut olivat aina täydellisiä. Tai sellaisina keski-ikäinen ainakin muistaa ne.

Joulunvieton kaava oli joka vuosi sama, lapselle tuttu ja turvallinen. Ennen joulua siivottiin monta viikkoa, pyyhittiin muruset laatikoiden pohjilta - se oli lasten homma -, pestiin katot ja lattiat. Oman sikalan kinkku oli suolattu hyvissä ajoin, kuusi katsottu metsästä valmiiksi. Kaikki se valtava touhu tuntui itsestäänselvyydeltä, eikä lapsen mielessä käynyt koskaan, miten äiti ja isä ehtivät kaiken muiden töidensä ohessa.

Jouluaattoaamuna haettiin kuusi sisälle ja koristeltiin se, puolen päivän aikaan katseltiin tv:stä, kun Suomen Turusta julistettiin joulurauha, ja syötiin jouluateria. Joulujuhlan perimmäinen tarkoitus oli vahvasti läsnä päivän aikana; iltapäivän ohjelmaan kuului elimellisenä osana aattohartaudessa ja hautausmaalla käynti ja ilta-aterialla jouluevankeliumi isän lukemana. Oli hanget korkeat nietokset, ja laatikko-Ladan takapenkillä paleltiin hirventaljan alla 25 asteen pakkasessa, kun köröteltiin joulukirkkoon.



Oman perheeni jouluperinteet ovat muodostuneet aika lailla lapsuuteni jouluista poikkeaviksi mieheni ja minun erilaisista elämänkatsomuksellisista taustoista johtuen, mutta edelleen yritän saada perheelleni aikaan täydellisen joulun, niin kuin oma äitini aikoinaan. Meillä tosin taidetaan siivota aika paljon vähemmän, mutta onnellisin olen silloin, kun saan ja ehdin tehdä joulun ainakin osittain "itte". On meillä syöty eines-laatikoitakin ja leivottu myyjäispipareita valmistaikinasta, mutta jouluksi on saatava tehdä ihan oma piparitaikina, kuorittava ja keitettävä lantut ja porkkanat ja imellytettävä perunat, muuten ei joulu tunnu joululta. Kuulostaa täydelliseltä?

Kun kysymyksessä on huushollerska nimeltä Elina, on kuitenkin satavarmaa että matkalle tulee pari muuttujaa. Tänä vuonna ostin kaukaa viisaana tuoreen kinkun ajatellen näin välttyväni sen sulattelulta; joskus kun on tullut hommattua pakaste-kinkku niin myöhään että se on pitänyt laittaa jäisenä uuniin, ja voi sitä veden-paisumuksen määrää! No enpä välttynyt sulattelulta; menin sitten säätämään viileä-kaapin virkaa tekevän 25 vuotta vanhan kakkosjääkaappimme lämpötilaa silviisii, että kaappi päätti jäädyttää kaiken sisältönsä, mukaan lukien kinkun. Itku meinasi päästä ja fiilis oli jonkin aikaa täysin pilalla, olinhan taas tapani mukaan onnistunut virittämään joulustressin ja perfektionismin äärimmilleen, ja pieninkin vastoinkäyminen tuntui nyt olevan liikaa. No eipä se lihamöhkäle onneksi täysin umpijäässä ollut, ja lopulta joulu-pöytää koristi ihan kelpo kinkku.

Jonain vuonna on perunalaatikot saanut heittää suoraan kompostiin, joskus on varhais-teinin - tai ikimurkun, lue allekirjoittaneen - joulu ollut pilalla, kun ei mieleistä lahjaa olekaan paketista ilmestynyt. Viime vuonna hukkasin avaimeni juuri ennen jouluaattoa ja huolesta oli muodostua force majeure jouluilon esteeksi. Kaikesta on kuitenkin aina selvitty, ja epäilenpä, että saattaapa minunkin jälkikasvuni vielä joskus muistella lapsuutensa "täydellisiä jouluja" :)

Vaikka meidän perheessä ei Hallituksen päätöksellä jeesustellakaan, muistuttelen silti lapsiani sivulauseissa joulun todellisesta merkityksestä. Me urakoimme joulua yhdessä juhlistaaksemme Vapahtajamme syntymäpäivää, parasta joululahjaamme. Ja se jos mikä tekee jokaisesta joulusta Täydellisen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti