sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Ei historia vaan tulevaisuus

Tämä(kin) päivä on ollut ihana. Siitä huolimatta surumielisyys puskee pintaan.

Hautajaisia, läheisiä sairaalassa, surua, pelkoa ja huolta. Omakin tulevaisuus epä-varma - toteutuvatko annetut lupaukset ja suuret suunnitelmat koskaan, olenko omalla energiallani torpannut edistystä vai kenties vain aavistanut tulevaa? Ja olenko lopulta koskaan tyytyväinen; onko ruoho aina vihreämpää aidan takana?

Viime yönä käsittelin unissani taas menneisyyttäni, asioita joiden ei olisi koskaan pitänyt tapahtua. Kuten ei unissa yleensäkään, ei asioita näytetty sellaisinaan vaan symboleina - minulta vietiin puhelimet, kaikki kännykät, joita oli paljon, symbolina asioille joista ei koskaan voisi puhua kellekään paitsi ehkä jollekin terapeutille. Oli huijaavia ihmisiä, murtautumista taloon, aggressioita, ihmisiä jotka eivät halunneet auttaa. Uni jatkui ja jatkui enkä voinut herätä - toisaalta alitajunta oli pukenut kaiken sellaiseen muotoon joka ei unen aikana liikaa ahdistanut, jotta rohkeasti kävisin kaiken läpi. Ahdistus tuli vasta myöhemmin, kun unen tapahtumapaikoista ymmärsin mistä oli ollut kyse. Aamupalapöydässä itketti.

Iltapäivän rauhallisena hetkenä kömmin sitten YouTubeen kuuntelemaan ja katselemaan Jonna Tervomaan Minä toivon -videota. Biisi oli soinut jo monta päivää päässäni, mutta videota en ollut vielä ehtinyt tsekata. Katsoin kerran, katsoin toisen ja katsoin kolmannen kerran. Itkin kerran, kaksi, kolme kertaa kolme ja puoli minuuttia. Kylmät väreet lähtivät liikkeelle heti ensimmäisillä sekunneilla. Miten joku ihan vieras ihminen voi pukea sanoiksi ja kuviksi sen mitä tunnen ja tarvitsen juuri nyt? Olin lähempänä itseäni, lähempänä katharsista.

Tiedän ettei Jonnan elämä ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista, jos nyt sitten kenelläkään meistä on. Sanat biisiin on tehnyt Eppu Kosonen, joka on aiemmin etupäässä tuottanut ja säveltänyt esim. Jesse Kaikurannalle ja Johanna Kurkelalle. Tämän työnäytteen perusteella sopii kyllä kirjoitella enemmänkin :-) Biisi on hyvä radiosta kuultuna, mutta vasta tämä ihana elämää ja filosofiaa täynnä oleva video saa sen puhkeamaan täyteen kukkaansa ja kyyneleet virtaamaan valtoimenaan. Jonna on käsikirjoittanut videon yhdessä sen ohjaajan Juha Lankisen kanssa. Kiitokset koko työryhmälle - minuun video osui ja uppos toosi tuoreesti ilmaistuna kuin miljoona volttia ;-)! 

Vaikka monen meistä elämää sulostuttamaan ei marssikaan pataljoonaa leikkiviä lapsia saippuakuplineen ja inkkaripäähineineen - yksikin kyllä hoitelee varsin hyvin tämän tehtävän :-) -, oman elämänsä tabula rasan voi kuitenkin lopulta maalata ihan niin iloisilla väreillä kuin haluaa. Toki niissä reunaehdoissa mitä kukin on tähän elämään saanut, mutta omat reunaehtonsa on sillä onnekkaimman tuntuisella hannu-hanhellakin, usko pois! Ja viimeöiseen uneeni viitaten; menneisyyttään ei voi muuttaa mutta tulevaisuuteen voi vaikuttaa. Minun maailmassani eivät lapsuuden kesät olleet lämpimämpiä eikä me edes hiihdetty kouluun kesät talvet; paras päivä on juuri tänään ja vielä parempi huomenna. Eläköön ei historia vaan tulevaisuus!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti