sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Vapauden hinta

Mää olen kyllä outo ja kamala ihminen. Taas käyn jaakobinpainia itseni kanssa jo sovitusta asiasta.

Kesä on täällä! Grillikausi on avattu, talviturkki heitetty ja trampoliini tuotu Tokmannista pihaa koristamaan. Ja minun pitäisi aloittaa työt parin viikon päästä. Mutta jotteivät asiat kävisi liian yksinkertaisiksi, olen tietenkin alkanut empimään. Otanko sittenkään työtarjousta vastaan?

Astrologiaan perehtyneet tietänevät, että Uranuksen ja Pluton kolmas tarkka neliö-aspekti osuu toukokuun 20. päivään. Tällä kertaa Pluton ja Uranuksen välinen neliö aktivoituu  voimakkaammin kuin aikaisempien kahden ohituksen aikana, koska sitä edeltää 10.5. kuunpimennys ja seuraa 25.5. auringonpimennys. Energia tiivistyy päivä päivältä ja valintojen tekeminen on koko ajan tarkempaa ja tarkempaa, sillä lipsahduksista joutuu maksamaan pikasakkoja lähes välittömästi. Astrologi Seppo Tanhua kirjoittaakin blogissaan, että yksityisen ihmisen kannalta katsottuna on tärkeintä seurata omaa jaksamista ja osata antaa ajoissa periksi ilman syyllisyyttä ja turhan kovaa yrittämistä. Nyt on hyvä malli, kun pystyy pitämään itsensä suurin piirtein tolpillaan ja edes välttävästi järjissään. Mitään suurempaa vaatimusta ei parane itselleen asettaa.

Juuri tältä minusta on viime päivinä tuntunut. Rakastan rauhallista heräämistä aamulla, aamupalan syömistä omaan tahtiin. Rakastan omaa paratiisiani, josta olen löytänyt rauhan - rakastan omaa kotiani. Tällä hetkellä en ole ollenkaan varma, rakastanko turisteja, haluanko olla aktiivinen ja tavoitettavissa joka päivä tämänkin kesän. Tiedän olevani etuoikeutetussa asemassa, kun minulla on mahdollisuus edes harkita, valitsenko tämän suloisen saamattomuuden - ainakin jonkun silmissä olotilani varmaan näyttää juuri siltä - vai aikaansaavan uranaisen kenties rahallisesti antoisamman, mutta myös stressaavamman ja sitovamman elämän. Olen alkanut vakavasti punnita vapauteni hintaa - millä summalla olenkaan valmis luopumaan siitä?

Työ ei tekemällä lopu, ja sitä riittää täällä kotonakin. Äidinsieluni on hurahtanut juniori-jalkapalloon enkä haluaisi missata yhtään matsia - ja pian ehkä nuorimmaisemmekin alkaa potkia nahkakuulaa paikallisessa fudistiimissä :-) Ja kun maailmankaikkeus päättää järjestää asiat niin, että toisesta autostamme alkaa rengas vuotaa eikä toinen menopeleistä mene katsastuksesta läpi juuri ennen työllistymiselleni strategisesti tärkeää viikkoa, on pakko alkaa väkisinkin miettiä, yrittääkö joku kenties kertoa minulle jotakin? 

Näitä siis pohdin tällä hetkellä, ja pian olisi tehtävä jo päätöksiäkin. Tiedän vain sen, että toisille voi valehdella mutta itselleen ei, ei ainakaan kovin pitkään. Pahinta on pettää ystävän luottamus - tai ainakin illuusiot - yrittäessään olla uskollinen ja rehellinen itselleen ja omille tunteilleen, sisimmälleen. Toisaalta, kun ymmärtää karistaa korvaamattomuuden harhaisen viitan hartioiltaan ("eihän näitä hommia kukaan muu pysty hoitamaan") on jo paljon helpompi seurata intuitiotaan ja luottaa sydämensä ääneen. Entäpä siis jos luovuttaisinkin tämän paikkani työelämässä nuorelle työttömälle, joka tarvitsee sitä tällä hetkellä enemmän kuin minä? Ja nimenomaan tämän paikkani, sillä olen vakuuttunut, että uusiakin vielä tulee...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti