lauantai 4. toukokuuta 2013

Työn syrjässä

Vielä toistaiseksi olen syrjässä palkkatyöstä, mutta tilanne saattaa muuttua hyvinkin pian...

Minä ja Firumedan muut osakkaat - eniten tietenkin tj itse - olemme touhunneet kevään aikana siinä määrin, että asioita on alkanut tapahtua. Valolinnassa (entisessä Heinolan Reumasairaalassa) on leikattu ensimmäinen venäläinen potilas, ja Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän hallitus on hyväksynyt aiesopimuksen päiväkirurgiatilojen vuokraamisesta Firumeda Oy:lle. Pietarilaisesta liikehuoneistosta on vuokrattu ensin yksi, sitten toinen ja kohta ehkä jo kolmaskin osasto, jossa on aloitettu Promenan kenkien myynti. Lähiaikoina valikoima laajenee ainakin Lehtosuon Hoitoturpeeseen ja ties mihin, toimistoa ja hoitotiloja remontoidaan myymälän yhteyteen ja etenkin Ähtärin kaupungin ja seudun yrittäjien kanssa suunnitellaan laajempaakin yhteistyötä liikkeen tiloihin sijoitettavan infopisteen / matkatoimiston merkeissä.

Kuten todettua, vaikka työtön työnhakija olenkin, en ole vain istunut kotona kädet ristissä, vaan toteuttanut Firumedan pienosakkaana omaa "työllistymissuunnitelmaani". Tämähän ei oikeastaan kävisi päinsä, sillä Suomessa palkaton auttaminen on lähes kriminalisoitu työttömien kohdalla - työtön saattaa menettää työttömyyskorvauksensa tekemällä palkatonta vapaaehtoistyötä. Itse asiassa otan juuri parhaillaan riskin tunnustamalla julkisesti syyllistyneeni moiseen hirmutekoon - jokuhan saattaisi narauttaa minut tästä... Mutta kyllä, olen tarkistanut sopimus-tekstejä ja nettisivuja, antanut käännösapua, laatinut päivitettyä liiketoimintasuunnitelmaa rahoituksen hakemista varten ja käynyt skypessä ja jopa ihan kasvotusten eri ihmisten kanssa neuvotteluja yhdestä jos toisestakin asiasta saaden tällöin vaivanpalkakseni milloin pullakahvit, milloin ihan lounaan! 

Tämä kaikki siitä syystä, että petaan samalla omaakin tulevaisuuttani yrityksessä, jonka osakas olen. Tähän saakka Firumedalla ei todellakaan olisi ollut varaa palkata minua tai ketään muutakaan, joten en koe tehneeni talkootyötä "palkkatyön korvikkeena". Yritys on myös minun lapseni, minun yhteisöni. Näyttää siltä, että piakkoin asiat alkavatkin olla sillä mallilla, että rahoitus saadaan järjestettyä ja voin astua Firumedan remmiin ihan virallisestikin. Todennäköisesti puolet palkastani tulee Firumedalta ja puolet Valolinnalta, joten taloudellinen rasitus on "emoyhtiölleni" pienempi. Kaksi päivää viikossa töitä Firumedalle, kaksi Valolinnalle, kolme vapaata - sopii mulle :-) 

Ja siihen asti kunnes tarraan jälleen työn syrjästä kiinni, olen ihan rauhassa ja hyvillä mielin syrjässä työstä seuraillen samalla ihastuksella ja innostuksella ystäväni Jonnan tuhannen kilometrin vaellusta Espanjassa - syrjässä työstä, vuorottelu-vapaalla... Vuorotteluvapaalle on jäämässä myös Irma, rakas yhteistyökumppani Ähtäristä. Iloa, valoa ja voimia teille molemmille vahvoille naisille omilla taipaleillanne, sekä kaikille työn syrjässä kiinni roikkuville tai sieltä putoamista pelkääville - ja tietysti meille kaikille, jotka sitä omaa nurkkapalaamme vielä odotamme ja tavoittelemme... Sillä oltiin me sitten palkkatyössä tai ei, elämästähän me emme syrjäydy!!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti