tiistai 9. lokakuuta 2012

Unta vai totta?

Unet kertovat tulevasta, opastavat elämässä eteenpäin, varoittelevatkin - jos niitä vain osaa tulkita oikein...

Itse olen unien tulkinnassa tosi alkutaipaleella, vaikka periaatteessa aihe on minua aina kiinnostanutkin, muun "huuhaan" ohessa. Viime aikoina olen pyrkinyt kiinnittämään unieni symboleihin tavallistakin enemmän huomiota, ja ihmeesti arkkityyppiset selitykset ovat käyneet toteen omassa elämässäni, vaikken olisi uskonut. Tosin joidenkin viestien toteutumiseen en vielä uskalla täysin uskoa, mutta silti - kuten yleensäkin - yritettyäni aikani harkita tyynen viileästi ja järkevästi, hyppään kuitenkin intuition matkaan ja annan sen viedä. Parin viime viikon aikana olen uneksinut lumesta, vauvasta, äidistäni, lastenvaunuista, kissanpennusta ja hirmuisesta määrästä p***aa, muiden muassa. Itse kukin voi surffailla netissä tai selailla uni-kirjoista tavanomaisimpia selityksiä edellä mainituille...

On se kumma ettei ihminen voi vaan olla kaikessa rauhassa, odottaa mitä tuleman pitää vai tuleeko mitään. Aina pitää säntäillä johonkin suuntaan. Tietyn runsas-ulosteisen unen nähtyäni ja seuraavana päivänä rekryilmoituksen luettuani maltoin lähes viikon nautiskella kaikessa rauhassa kuulaista syyspäivistä metsässä ja aamulenkeistä rakkaan kanssa ennen kuin lähetin sähköpostia ja cv:n tiettyyn osoitteeseen. Eilen sitten soi puhelin ja tänään olin työhaastattelussa. Huomenna selviää miten kävi...

Tyttäreni muotoili ihmetyksensä sanoiksi päivällispöydässä omintakeisella tyylillään: Miksi sää äiti koko ajan vaihdat työpaikkaa - ensin TT, sitten suomisaari, sitten narinameda, sitten... Ei kai sentään koko ajan?!?! Olenhan tässä välillä käynyt opiskelemassakin, ja juuri nyt olen "työpaikkojen välissä" - pienosakkuus start up -yrityksessä ei vielä merkitse leipäpuuta, ainakaan tässä vaiheessa. Jo siinä vaiheessa, kun piirsin aarrekarttaani alkuvuodesta nuolen Finostrovista eteenpäin kohti sateenkaaren päässä siintävää aarrearkkua, tulin lausuneeksi universumille toiveen ja pyrkimyksen siitä, ettei ko. yritys kuitenkaan olisi minulle aivan eläkevirka. Tai kuten Susan Sarandonin esittämä elämäntaitoguru Joy totesi lemppari-sarjassani Viimeistä päivää: älä pyydä maailmankaikkeudelta mitä haluat - vaadi sitä!

Ja noihin unijuttuihin viitaten ei liene vaikea arvata, mikä onkaan toinen lemppari-sarjoistani: no tietty Nelosella pyörivä, sympaattisen Patricia Arquetten tähdittämä Näkijä. Ihan niin värikkäitä unia kuin hän en sentään itse näe, onneksi. Nukkumaan menen kuitenkin aina mielelläni - jännityksellä ja mielenkiinnolla seuraavan yön viestejä ja tarinoita, johdatustakin odottaen...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti