tiistai 2. lokakuuta 2012

Metsäterapiaa ja murkkuasennetta

Kun perheen nuorison murkkuasenne repii hermoja tai mietintämyssy alkaa kiristää päätä migreeniä hipoen, mää lähen mehtään.




No en mää oikeestaan noin puhu, metsään mää meen edelleenkin. Etelä-Savon ja Keski-Suomen rajamailla syntyneet lapsemme sen sijaan käyttävät puheenparressaan luontevasti tuota itäsuomalaista mehtä-versiota :-) Mustikkakaudesta myöhästyneenä (onneksi parempi puoliskoni ehti tuolloin mehtään hyvinkin ahkerasti) olen ottanut nyt vahinkoa takaisin puolukoiden parissa - nyt kun vihdoinkin on aikaa! 

Tää downshiftaus on maistunut niin hyvälle, että kovin usein en ole mietintämyssyä edes päähäni vetänyt, mutta toki taka-alalla raksuttavat koko ajan erilaiset tulevaisuuden vaihtoehdot - seuratako rauhassa tilanteen kehittymistä start up -yrityksessä, jossa olen mukana pienosakkaana, vai hakeutuako töihin kenties ihan toiselle alalle? Päätöksentekooni vaikuttaa tässä vaiheessa ennen kaikkea te-toimisto, joka ainakin netistä bongaamani perusteella suhtautuu usein hyvin nihkeästi yrittäjyydestä työttömiksi siirtyviin. Kaikki mahdolliset asiakirjat ja selitykset koitin päivärahahakemukseeni liittää, jotta päättävät elimet ymmärtäisivät tuotannollis-taloudellisten syiden vaatineen yrittäjyydestä luopumista suurista kausivaihteluista kärsivällä alallamme eikä neljän kuukauden karenssia kohdalleni iskeytyisi. Lopulta sain osakkeenikin myytyä entiselle yhtiökumppanilleni pienellä voitolla ja näin katkaistua yrittäjän määritelmän kannalta viimeisen oleellisen linkin. Vielä en ole päätöstä saanut eli hullua pidetään edelleen jännityksessä...

Niinä hetkinä, kun pipo ei muuten ole turhan kireällä, kiristelee hermojani usein etenkin rakas yläkouluikäisemme. Tänään oltiin Piirihaavi-tapahtumassa Jyskässä, neljä poikaa sai kutsun meidän Redseistämme, ja kentän laidalla JJK-99 -edustusjoukkueen päävalmentaja kävi kutsumassa poikamme huomenna alkaviin try-outeihin. Kehitystä on kuulemma taas kovasti tapahtunut sitten viime kevään, jolloin hän viimeksi oli edareissa "kokeella", ja asenne on kuulemma hänellä kymmenen pisteen arvoinen. Kun asenne on kohdillaan, kaikki muu tulee perässä, valkku totesi. Autossa kotiin päin ajellessamme ilmoitin jälkikasvulleni, että saisi se asenne pikkuhiljaa alkaa näkyä kotonakin - vasta eilen nimittäin kotona juttelimme siitä (ja tää jutteleminen tapahtui vasta huutamisen ja riitelyn jälkeen *punastuen myöntää*), kannattaako ensimmäinen vastaus olla aina ei. "Tänään onkin J:n tiskivuoro - No en varmana tiskaa". "No sit haravoit - Enkä..." Saattaapi tuolla asenteella vanhempien into osallistua jalkapallo-harrastukseen myös hieman laimeta...

Hmmm... mikäli juniori nousee kilpajoukkueeseen, harjoitusten ja turnausten määrä vain kasvaa. Kun nykyään on kolmet treenit viikossa plus pelit ym. ylimääräiset jutut päälle, edareissa harkkoja on neljät per viikko. Kun tähän lisätään vielä siskon neljähoo, soittotunnit ja käsityö- ja tuunailuharrastuksen vaatimat shoppailut ym. herää kysymys: missä välissä ja kuinka paljon sitä ehtis vielä töitäkin tehdä kaikelta tältä kuskaukselta ja varustehuollolta?!?! Ja kun nykyiseltäkin valmentajalta tuli juuri ukaasi, että kentällä pitää jatkossa olla jo 35 min. ennen treenien alkua, eli ei enää viime tipan lähtöjä kiitos! No ei sit kai muuta kuin Supermarjona kentän laidalle tietsikan kanssa - vai pitäisköhän vaan kuitenkin laittaa taas sitä veikkauskuponkia vetämään ;-)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti