Gadgetissa oli virhe

perjantai 17. elokuuta 2012

Syviin vesiin ja takaisin

Tästä postauksesta oli vähällä tulla tosi negatiivinen. Onneksi en kirjoittanut sitä eilen.

Viime aikoina olen kulkenut aikamoista tunteiden vuoristorataa. On ollut hyviä hetkiä, paljonkin, mutta myös huolta, epävarmuutta, pelkoa, riittämättömyyden tunnetta. Lähipiirissäni, vaan ei lähietäisyydelläni, on sairautta, muutoksia ja uupumusta, ja poden huonoa omaatuntoa ja syyllisyyttä kun en pysty irrottautumaan arjestani ja lähteä auttamaan, vaikka olenkin "vapaa" yrittäjä jolla on "löysempää" kuin normi-palkansaajalla.

Löysää ei ole viime aikoina tosiaankaan ollut. Uuden vuoden venäläissesonki ohjelmien valmisteluineen ja majoitusvarauksineen painaa tässä vaiheessa jo tiukasti päälle, uusi aluevaltaus Firumedassa teettää töitä, marjasouvi on parhaimmillaan - tai pahimmillaan -, pojan jalkapalloharrastus ja koulut alkaneet... Lisää painetta ovat kattilaani tuoneet erimielisyydet yhtiökumppanin kanssa yhdestä jos toisestakin asiasta. Eräässä vaiheessa firmaamme oltiin tuomassa uutta toimitusjohtajaa niin vauhdilla, ettei asia voinut mitenkään odottaa niin kauan, että istuisimme saman pöydän ääressä tai olisimme edes samassa maassa - tuntitolkulla käytiin kirpeänsävyisiä skype-neuvotteluita Suomen ja Bulgarian välillä. Oppia ikävä kaikki, nyt ymmärrän että tasa-arvo on tasa-arvoa vain jos siitä on mustaa valkoisella. 

Minulle on useampi kuin yksi ihminen sanonut, että jossain vaiheessa erimielisyyksiä tulee aina, jos osakkaita on enemmän kuin yksi. Näitä tilanteita varten olisi hyvä olla olemassa tietyt pelisäännöt eli osakassopimus - jollaisesta itse kuulin vasta viime viikolla. Ja ketään muutahan en voi syyttää kuin itseäni, kun en huolehtinut tällaisesta asiasta heti yrityksen perustamisvaiheessa - soitellen sotaan kuten tapanani on. Mikään ei estä yhtiökumppaneita laatimasta ja allekirjoittamasta haluamansa kaltaista sopimusta missä tahansa vaiheessa yhtiön elinkaarta, mutta meidän firmasta ei taida nyt tuota tahtoa ja halua molemmilta osapuolilta löytyä. Yhtäkkiä olo vähemmistö-osakkaana alkoi tuntua toosi turvattomalta...

Hävettää ihan kun mielenrauhaani järkyttävät tällaiset myrskyt vesilasissa. Läheiseni kamppailevat paljon isompien kysymysten äärellä, ja minä valitan kun asiat eivät mene materiaalisella puolella juuri niin kuin haluaisin. Oppirahansa on kai jokaisen tässä elämässä maksettava. Tämän kun aina muistaisi: "Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?"

Välillä on käytävä syvissäkin vesissä päästäkseen takaisin pinnalle. Välillä on vaan annettava olla, pelattava erä sulkapalloa rakkaan kanssa ja pulahdettava - syvään veteen....


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti