perjantai 4. toukokuuta 2012

Jääkiekkoleski ja jalkapalloäiti

Nyt ne taas alkaa - jääkiekon MM-kisat, lajiin vihkiytymättömän piinaviikot.


Aiemminkin elämässäni olen ajautunut ihmissuhteisiin urheiluhullujen kanssa - no, jääkiekon kohdalla heitä on Suomessa ehkä aika vaikeakin välttää. Ja voi sitä kiukuttelun ja mökötyksen määrää, kun poikaystävä tai avopuoliso on halunnut käyttää keväästään pari viikkoa - mieluummin siis kuin yhteisiin juttuihin minun kanssani! - sen seuraamiseen, kun isot miehet luistelee kaukalossa kiekon perässä. Siinä on kuulkaa suhde jos toinenkin ollut koetuksella.


Nykyään eivät avioliiton auvoiseen satamaan purjehtinutta purttani moiset myrskyt enää heiluttele, olenhan opetellut pois läheisriippuvuuden kahleista ja elämään ja antamaan toistenkin elää, kukin haluamallaan tavalla. Siitä huolimatta seuraavat pari viikkoa samastun kieltämättä jossakin määrin edelleen leskiksi jääneisiin naisparkoihin - kukahan senkin keksi että MM-kisojen finaali pitää aina olla just äitienpäivänä! (tosin ei ilmeisesti kuitenkaan tänä vuonna...) 


Silläkin uhalla, että otsaani lyödään isänmaanpetturin leima, minun on pakko myöntää, että en millään jaksa innostua kovinkaan paljoa tästä marginaalilajista, niin kansallislajiksi kuin se Suomessa luetaankin. Harrastuksena ja mielenkiinnon kohteena sen ymmärrän (niin kauan kuin nyrkkitappelut ja muut täysin turhat ja ikävät lieveilmiöt pysyvät hommasta poissa) ja tietyllä tasolla olen tavallaan toki minäkin otettu ja iloinen siitä, kun Suomi voittaa lajin maailmanmestaruuden tai JYP Suomen mestaruuden, mutta en vaan millään jaksa ihan vaan istua katsomaan tai kuuntelemaan otteluita, en edes Mertarannan selostaessa - tai Timo Lievemaan Radio Jyväskylässä :-). Ja siitä MM-kisojen jälkeisestä kännisestä örvellyksestä voisi tietysti pitää pitkänkin puheen, mutta se siitä.


Ei sillä, että jaksaisin seurata jalkapallo-otteluitakaan TV:stä tai radiosta, en Veikkausliigaa enkä Mestareiden. Yksi asia on kuitenkin muuttunut jalkapallo-harrastuksen vallattua leijonanosan perheemme vapaa-ajasta muutenkin kuin penkki-urheilun tasolla: kun JJK-99 Redsin pelaaja numero 41 on kentällä, eräs samaa sukua oleva nainen hyppii ja hihkuu hulluna kentän laidalla - että osaakin muuten olla jännää!!! 


Jännät paikat on tällä hetkellä harrastuksen suhteen muutenkin, kun tähtipakkimme on parhaillaan koeajalla pääsystä ikäluokkansa edustusjoukkueeseen. Ja jos kutsu kävisi haastajista "edareihin", kentän laidalla riittäisi entistä enemmän jännitettävää ja vanhemmilla entistä enemmän harjoituksiin kuskaamista (edareilla treenit 4 kertaa viikossa)... Eikä taida olla äiti ainoa jota vähän jännittää, niin on tiukat ja miettivät ilmeet olleet itse pelaajallakin uusien ja outojen mahdollisten tulevien pelikaverien kanssa treenaamaan ajeltaessa. Onneksi se hymy on kuitenkin taas ulottunut korviin harkkojen jälkeen - se pelaaminen kun vaan on kivointa mitä pikkumies voi tietää!


 Tätä kirjoittaessani eletään perjantaita 4.5.2012 ja Suomen ottelu Valko-Venäjää vastaan on parhaillaan käynnissä. Meillä sitä tietenkin seurataan Avalta, osa perheestä intensiivisemmin, osa enemmänkin bloggaamiseen, Facebookiin tai Roope Ankan elämään ja tekoihin keskittyen ("mä vähän luen tässä samalla kun välillä tossa on vähän tylsiä kohtia" totesi tytär, ei kuitenkaan myöntänyt ettei peli juuri kiinnosta ettei olisi tarvinnut lähteä nukkumaan). Mutta kisamättöjen vajentamiseen osallistuu takuuvarmasti koko perhe :-)!!

2 kommenttia:

  1. Mä olen hämmentyneenä seurannut ihmistä, joka ei anatnut siippansa katsoa lätkää, koska itse ei tykännyt siitä. En ymmärrä miksi olisi oikeus kieltää tollasta.
    Symppaan kyllä kaikkia niitä, joiden miehet seuraa kaikkea urheilua intohimoisesti ja perhe jää vähille :)
    Onnea tähtipakille koeajalleen! Hienoa! Meillä kaikki kolme poikaa lopetti fudiksen mikä tavallaan harmitti ja tavallaan ilahdutti. Nyt on kaksi parkourissa ja yksi sählyssä aina vaan. Mutta tulevasta ei vielä tiedä. Jos 5v. aloittaa uudestaan kun pinna pitenee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ihanaa kun joku kommentoi mun blogia <3!! Monet kaverit on kommentoineet näitä juttuja Facebookissa kun oon aina julkaissut nää siellä, tai sit esim. ihan sähköpostitse tai jotain, mutta tänne mun on ollut vaikea saada kommentteja. Ehkä mulla ei oo niin selkeää kohderyhmää kuin vaikka sulla (vai onko sullakaan?!?!), ja sit monet on vierastaneet kirjautumista ym. ym.... Mut yes, you made my day :-)

      Poista