Gadgetissa oli virhe

lauantai 19. toukokuuta 2012

Bloggaaminen koukuttaa

Kutsuin eräänä päivänä bloggari Pinkkiä koukuttavaksi kirjoittajaksi kommentoidessani hänen blogiaan, ja sitä hän kyllä onkin. Vähintään yhtä koukuttavaa kuin Keinosiementäjän lukeminen on oman blogin rustaaminen.

Seuraan säännöllisesti oikeastaan vain kahta blogia: edellä mainittua Keino-siementäjää sekä Internet-markkinointimatkailua; jälkimmäistä pitkälti ammatillisista syistä, ensin mainittua ihan vaan koska jostain syystä tykkään siitä enemmän kuin muista blogeista. Toki eksyn usein satunnaisesti muihinkin blogeihin milloin mitäkin etsiessäni, mutta mikään muu blogi ei ole saanut minua samalla tavalla koukuttumaan kuin nämä kaksi.

Omaa blogia olen pitänyt reilun vuoden, ja koukuttavaa se on tämä kirjoittaminenkin - usein sitä miettii vaikka pingistä pojan kanssa pelatessaan, mitä seuraavaksi kirjoittaisi blogiinsa, tai imuroidessaan tsemppaa itseään: Kun olet siivonnut, saat blogata :-). Ehkä mietin liikaakin, kuka tekstejäni lukee: äiti (kysyi viimeksi puhelimessa jutellessamme, mitä työkaverini äidille kuuluu - en ollut asiasta hänelle puhunut, mutta hän oli lukenut tsunamipostaukseni), sukulaiset joille olen jakanut linkin, entiset koulukaverit, nykyiset yhteistyökumppanit, ystävät ja kylänmiehet, jotka klikkaavat linkkiä Facebookissa. Liikaa en halua paljastaa itsestäni enkä etenkään lähipiiristäni; se ei olisi heille oikein eikä reilua. Kuitenkin - saisinko enemmän seuraajia jos päästäisin lukijat enemmän iholle...?

Netissä surffatessa törmää välillä outoihin, jopa karmiviinkin juttuihin. Tää on varmaan kaikille muille jo ihan vanha juttu, mutta mulle uusi ja nostatti jotenkin ihokarvat pystyyn: Olen googlannut esim. ruokareseptejä sieltä sun täältä, viimeksi tsekkasin lihapullareseptin Perhekerhosta. Aattelin sitten että laitan samantien halutaan ostaa -ilmoituksen polkupyörästä Kirpputorille, kun esikoiselle pitäisi löytää kohtuuhintainen, hyväkuntoinen, käytetty polkupyörä. Ilmoitus ei vaan mennyt perille vaan herjasi errorista, ja tarkemmin katsoessani huomasin viimeisten ilmoitusten olevan vuodelta 2009. Tämäpä outoa, kiva lämminhenkinen sivusto jolla meidänkin lapset ovat käyneet pieninä pelailemassa "kun siellä on se kiva oranssi koirakin". Mikseivät ihmiset kirjoita enää tänne? 

Tässä kohtaa on pakko tunnustaa olleeni täysin uutispimennossa, kun en ollut kuullut tästä asiayhteydestä, ja shokki oli melkoinen, kun avasin sivuston etusivun: iik, Anneli Auerhan se siinä, lehtien palstoilta hyvinkin tuttu!!! Ja sivuilta löytyy perheen lomakuvia ym., mukana murhattu mies - miksi ihmeessä näitä ei ole poistettu tai sivustoa suljettu? Taas mureni yksi kaunis illuusio tämän kaunosielun maailmasta. Huoh.

2 kommenttia:

  1. Kiitos kiitos taas sulle.Ihanan positiivinen olet.
    Mä ymmärrän ihmisiä, jotka ei "kaikkea" paljasta, mutta itse näemmä olen itsensäpaljastaja tyyppiä :) Huomaan että itselle tulee kepeämpi olo kun kerron omista hämäristä ajatuksistani. Mutta kun nimellä kirjoitat niin tajuan etten kauhean avoin halua olla.
    Mäkin olin näemmä pimennossa tossa auer kuviossa. Järkkyä että ne kuvat ja kaikki on siellä vielä. Huh!
    Olisi kiva kuulla enemmän siitä, millaista on olla yksityisyrittäjä.

    VastaaPoista
  2. Voi Pinkki minkä teit, menit poistamaan ihanan blogisi :( Toivotaan että rakas ystäväni Jonna intoutuisi bloggaamaan entistäkin ahkerammin nyt kun jäi vuorotteluvapaalle, hänen tekstejään luen myös enemmän kuin mielelläni!

    VastaaPoista