keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Tsunami kuivalla maalla

Äidin ja tyttären suhde voi olla joskus hankala. Tällä viikolla hankaluuksia ei kuitenkaan ole aiheuttanut suhde omaan äitiini, vaan - yhtiökumppanini äitiin...


Ylleni vyöryi maanantaina hyökyaalto, venäjää puhuva tsunami. Istuin kaikessa rauhassa toimistolla puurtamassa päivän töitä, kun tj:mme saapui paikalle äitinsä kanssa. Ai miksikö äitinsä, kyseessä on kuitenkin ihan aikuinen mies? No, siitä syystä että hänen äitinsä, poikaansa myöhemmin Suomeen "paluumuuttanut" rouva on meillä työelämävalmennuksessa. Olisinko itse ottanut oman äitini yritykseeni harjoitteluun, jos hän olisi ollut työiässä ja harjoittelupaikan tarpeessa - vaikea sanoa varmasti, mutta äkkisältään tuntuu että en välttämättä. Onko kyse yksilökohtaisista vai kulttuurieroista - siihenkään en osaa takuuvarmasti vastata, ehkä molemmista. Pakko silti rehellisesti tunnustaa, että tällaisissa tilanteissa pieni rasisti sisälläni nostaa liiankin helposti päätään.


Anyways, homma eteni niin että yhtiökumppanini sanoi lähtevänsä asioille, mutta hänen äidillään olisi minulle asiaa - enhän keskeyttänyt mitään? Ei mitään mikä ei voisi odottaa, anna tulla vaan. No rouvahan antoi tulla. Yksinpuhelua kesti ainakin tunnin, jonkin sanan sain väliin sanottua, mutta periaatteessa rouvalla oli selvät konseptit siitä, miten firmaa pitäisi hoitaa ja mitä tehdä milläkin aikataululla. En missään nimessä väheksy hänen elämänkokemustaan enkä väitä, etteikö hänellä olisi ollut hyviä ja toteuttamisen arvoisia ideoita, niiden julkituontitapa vain sai karvani nousemaan pystyyn.


Eniten minua kai loukkasi se, että meillä harjoittelussa oleva ihminen katsoo asiakseen sanella minulle, täysin vieraalle ihmiselle, mitä tulisi tehdä ja mitä ei. Käännöstöitä minun ei kuulemma pitäisi tehdä ollenkaan itse vaan antaa ne jollekulle toiselle ja keskittyä olennaiseen, matkailutoimintaan. Ja mikä parasta, hänen tyttärensä voisi kyllä hoitaa käännöshommat... Ok, tytär on varmaan hyvä kääntäjä, mutta onko suomi hänen äidinkielensä (kun suomeen päin käännetään)? Ok, matkailutoiminta vaatisi varmasti minulta enemmän panostusta ja paneutumista, myönnän syyllistyneeni voimieni hajottamiseen, mutta kun r-a-k-a-s-t-a-n kääntämistä eikä tämä vanha rakkaus ihan heti ruostu :-)


Taidan olla uitetun koiran habituksestani huolimatta aivan yhtä uppiniskainen ja kuurokorvainen niin oman äitini kuin muidenkin äitien neuvoille ja saarnoille - tai ainakaan en tunnusta, että ne olisivat mitenkään ohjanneet elämääni ;-) Jatkanpa siis uutterasti oman polkuni tallaamista valitsemallani tavalla - sitä aarrearkkua odotellessa...



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti