sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Vuosi bloggarina

Reilu vuosi sitten kirjoitin ensimmäisen muutaman rivin blogipostaukseni eräällä sosiaalisen median kurssilla. Mitä vuosi bloggarina on minulle antanut, mitä opettanut?

Ensin oli jotenkin vaikea aloittaa, en oikein tiennyt mistä kirjoittaa ja kenelle. Vähitellen ajatuksia pulpahteli mieleen aluksi opintoihin ja elämään yleensä liittyen, myöhemmin yritystä perustettaessa kirjoitukset painottuivat jonkin aikaa lähes kokonaan työelämään. Toki yritin ottaa seminaarin oppeja käyttöön ja käyttää blogiani myös markkinointi- ja tiedotuskanavana leipätyöhöni liittyen. Ihan ensimmäiset postaukseni tein kuitenkin siinä vaiheessa, kun olin vielä aikuisopiskelija eikä minulla ollut hajuakaan, mitä sen jälkeen. Ja kun selkeää agendaa kirjoittamisessa ei ollut, oli aihettakin usein vaikea valita. Joskus kirjoitin jutun mutten julkaissut sitä viikkoihin korkean itsekritiikkini takia. 

Nykyään saatan kirjoittaa postauksen paljon spontaanimmin, sanomisen palo ajaa tekstiä näyttöruudulle enkä aina malta edes istua kirjoittaessani. Näin syntyi esim. radioaiheinen postaukseni, toinen saman viikon aikana, mikä on minulle hyvin epätyypillistä - teki vaan mieli kirjoittaa ilman sen enempiä ajattelematta, liittyykö tämä nyt yhtään mihinkään tähdelliseen ja järkevään. Juttu muodostuikin yllättäen yhdeksi luetuimmistani; monen kävijän huomasin tulleen Ylen intrasta, jonne linkki oli ilmeisesti päätynyt eräästä Yle Puheen Facebook-ryhmään jättämästäni kommentista.

En ole kovin ahkera kirjoittaja, koska a) minulla ei ole aikaa ja b) minulla ei ole asiaa. Kerran, pari  kuukaudessa riittää minulle. Olen törmännyt surffaillessani sellaisiinkin kirjoittajiin, jotka kirjoittavat yhtä monta postausta viikossa, jotkut jopa päivässä, kuin minä vuodessa. Näille teineille tai kotirouville bloggaus on usein jonkinlainen Facebookin jatke - no, en ole kyllä kovin uuttera fb-osallistujakaan... Sellainen jokapäivän ajatuksenvirta nettiin heitettynä ei vaan oikein ole minua. Mutta ei sitten kuitenkaan myöskään se tiukka asiassa pysyttely, en ole yhden asian liike kuten esim. jotkut urheilun himoharrastajat tai poliitikot. Juttu rönsyää, leviää - lopulta kuitenkin kirjoitan siitä, mikä on just nyt mielen päällä, en siitä mitä odotan jonkun odottavan tai mistä olisi ehkä hyötyä jollekulle.

Blogillani ei ole kovin monta seuraajaa eikä kommentteja tule kovin usein - lukeekohan tätä kukaan..? No näyttökerroista päätellen kyllä (omien sivun katseluideni ei ainakaan pitäisi näkyä  tilastoissa), ja tuttavilta ja sukulaisilta olen palautetta saanutkin, että ovat lukeneet ja tykänneet. Edesautan toki blogini löytymistä hakukoneista ja nettimaailmasta muutenkin levittämällä linkkiä milloin milläkin blogilistalla ja muiden blogien ja keskusteluketjujen kommenteissa.

Eli luultavimmin jatkan kirjoittamista tulevaisuudessakin, iloksenne tai harmiksenne. Meidän suvussamme on aina kirjoitettu; mummoni pakinoi Pohjan Akkana Kotiliedessä, äitini julkaisi vastikään ensimmäisen kirjansa yli 80-vuotiaana. Miksenpä siis minäkin liittyisi tähän sukupolvien jatkumoon, kun se kerran on niin hirrrrveen mukavaa ;-)!!!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti