Gadgetissa oli virhe

torstai 1. maaliskuuta 2012

Aarretta etsimässä

Tein pitkästä aikaa itselleni aarrekartan - ja heti alkoi tuntua turvallisemmalta...

Piirtäminen ei ole vahvimpia taitojani - siitä viis :-)

Elämässäni on ollut aikoja, jolloin olen kovastikin tukeutunut ns. huuhaajuttuihin, ja taas toisia, kun henkisyys on tuntunut jääneen taka-alalle. Häilyvän päättämättömänä ihmisenä ihan selkeästi kuitenkin tarvitsen jotain näkymätöntä tukiverkkoa, niin perinteisen uskonnollista kuin enemmän new age -henkisiä jippoja. Vuoden vaihtuessa sitä väkisinkin alkoi taas miettiä alkavan vuoden ja pitemmänkin ajan toiveitaan ja tavoitteitaan: mitä minä oikein haluan - onko tämä nykyinen sitä mitä minä t o d e l l a haluan? 

Netissä harhaillessani eksyin jokin aika sitten blogiin, jossa puhuttiin aarrekartan tekemisestä, ja ajatus jäi kytemään mieleeni. Aarrekartalla tarkoitan siis tässä yhteydessä sellaista "voimakollaasia", johon kootaan tavoiteltavia asioita sanoin ja itse piirretyin tai vaikka lehdistä leikatuin kuvin. Sanathan ovat energiaa, kuvat ovat energiaa - ja juttu toimii! Itse olen aina tehnyt karttani jotenkin selkeän graafiseen muotoon, tikapuiksi tai nuoleksi, tieksi kohti jotakin - kohti aarretta. Ehkä juuri siksi, että selkeys on asia, jota usein kovasti kaipaan elämääni, muuten kun pääni ja luonteeni on hajanaisen rönsyilevää sorttia. Kuvia ja sanoja käytän melko minimalistisesti, valitsen vain muutaman siinä hetkessä tärkeimmältä tuntuvan jutun. Niin kuin asiat yleensäkin, tämänkin kartan syntyminen vaati hautumista ajatuksissani jonkin aikaa, ennen kuin tämänkertaiset kaavioni, lapsenomaiset piirustukseni ja - toden totta! - Aarre-lehdestä leikatut kuvat löysivät paikkansa tavoitekartallani.

Kaikki lähti tyyneyden tavoittelusta. Alkoi ottaa päähän ja ihmetyttää, miksi hermostun ja äksyynnyn niin helposti milloin mistäkin ja kellekin - näin ei saa jatkua! Tyyneys olikin yksi avainsanoista, jonka valitsin kartalleni, ja sen oheen piirsin ensin peilityynen järven ja myöhemmin lisäsin rauhaa huokuvan talvimaiseman Lapin aavoilta. Ommm... rauha, tyyneys, terveys - mitä muuta ihminen lopulta tarvitsee? Terveyteen liittyikin toinen lehdestä leikkaamani kuva: liikettä niveliin, nainen! Ja sitten värejä, värejä - maailman suurin ja kaunein sateenkaari, jonka päästä löytyy se elämäni aarrearkku... Ja kun vain ajattelenkin, saati katson tuota värikylläistä sateenkaarta ja palkintoa sen päässä, alkaa tuntua niiiin hyvältä :-)

Tässä hetkessä eläminen ja keskittyminen yhteen asiaan kerrallaan on aina tuottanut minulle vaikeuksia. Niin pitemmällä kuin lyhyemmälläkin tähtäimellä on toinen jalka helposti jäänyt menneeseen tai kurkottanut tulevaan sen sijaan, että seisoisin vakaasti molemmilla jaloillani tässä ja nyt. Mielen tyyneyteen liittyy tämäkin - sen lisäksi, että koitan taas muistaa maadoittaa itseäni ja puhdistaa chakrojani tarpeeksi usein, yritän toimia meditatiivisesti ihan käytännön puuhissanikin. On yllättävän vaikeaa esimerkiksi tiskata tai leipoa vain tähän yhteen asiaan täydellisesti keskittyen, kun ajatukset harhailevat milloin missäkin ja tietokoneellakin pitää hypätä tarkistamassa vielä toi yks juttu, läppärinpiru kun on tässä keittiössä ihan vieressä ;-)

Tervetuloa takaisin, vähän henkisempi arki!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti