lauantai 11. helmikuuta 2012

Radio Ga Ga

Istun paljon autossa sekä työni että lasteni harrastusten takia. Välillä on kiva ajella ihan hiljaisuudessa vain omien ajatustensa seurassa, mutta usein matkantekoa jouduttaa mukavasti hyvin valittu radioasema.


Aika usein meillä kotonakin on radio päällä, työpaikalle en taustahälyä kaipaa vaan haluan keskittyä pelkästään siihen mitä olen tekemässä. Ja toisaalta, puhun aika ajoin paljonkin puhelimessa ja tunnustan olevani sellainen kailottaja, ettei huoneeseen tuolloin juuri muuta ääntä mahdukaan. Tällä hetkellä meillä kuunnellaan eniten Radio Aaltoa, jonka musiikkilinja sopii aika hyvin meidän perheen makuun, ja toimittajien jututkin ovat suurimmaksi osaksi ihan älykkäitä tai vähintään siedettäviä kuunnella. Ja löytyyhän kanavalta todellinen aarre, aikanaan jo Ylellä vaikuttanut Herra Suomen virallinen lista Jani Juntunen, jonka Hyvän musiikin erikoisohjelma on kyllä ihan nimensä mukainen. Aiemmin suosimme enemmän paikallista Radio Jyväskylää, mutta nykyisellään paikallisuus tälläkin kanavalla on kärsinyt kaiken maailman muualta ostettujen ohjelmien vallattua taajuuden. Ja onhan se kiva kuunnella välillä musiikkia ihan tältäkin vuosikymmeneltä - niitä paikalliselta taajuudeltamme harvemmin kuulee...


Auto ja radio kuuluvat yhtä saumattomasti yhteen kuin oivariini ja kunnon ruisleipä - toinen ei ole yhtä hyvää ilman toista. Suomen maanteitä pitkin poikin ajellessani olen surffaillut yhdellä jos toisellakin taajuudella ja suosikkiasemani on vaihdellut iän, mielialan ja kanavan kulloinkin valitseman linjan myötä. Juuri nyt olen hurahtanut Yle Puheeseen, jonne alun perin eksyin, kun alati urheiluhullu poikani halusi kuunnella futistreeniensä jälkeen jääkiekkokierrosta, joka sekin on nyt löytänyt uuden kodin Puheelta. 


Kun nykyään kaikenkarvaiselta musiikilliselta melusaasteelta ei voi välttyä oikein missään, tuntuu virkistävän erilaiselta, kun radion aukaistessaan kuuleekin ihan vain puhetta! Ja millaista puhetta: yhden vajaan tunnin ajomatkan aikana ehtii sivistää itseään tavalla jos toisellakin, hykerrellä Aristoteleen kantapään oivalluksista, syventyä kuuntelemaan poliittista väittelyä tai uusimpia tutkimustuloksia, olla kärpäsenä katossa kun isät keskustelevat vanhemmuudesta... Ja uskomatonta mutta totta, tätä kanavaa kuunnellessamme 13-vuotiaani ei pyydä laittamaan radiota hiljemmalle, vaan nostaa itsekin vähän väliä katseensa kirjastaan tai tabletistaan höristääkseen korviaan innostavan säkenöivästi jutustelevien aikuisten turinoille - ties vaikka sivistyisi vähän itsekin ihan vahingossa!


Tänä iltana meillä ei kuitenkaan radiota kuunnella, vaan muut viestimet valtaavat lauantai-iltamme. Oivariini ja ruisleipä, auto ja radio ja - lauantai-ilta ja  PutousÄlykästä huumoria, oivaltavaa ja taitavaa näyttelemistä ja sanataiteilua. Jos minulta kysytään, ehdoton tulevaisuuden klassikko!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti