sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Säitä ja täitä

Kaikkihan säästä puhuvat tavatessaan, useimmiten on liian kylmää tai liian kuumaa, harvemmin sopivaa. Viime aikoina on ainakin täällä toivakkalaisäitien keskuudessa riittänyt runsaasti muutakin puhuttavaa.


Lokakuun loppua mennään, juuri siirryttiin normaali- eli talviaikaan, vaikka eipä ulkona kovin talviselta näytä. Minulla ei sinänsä ole mitään pitkää lämmintä syksyä vastaan, mukavahan tuolla leudossa kelissä on ulkoilla, ainakin silloin kun ei sada. Tosin nyt kellojen kääntämisen jälkeen illat pimenevät aivan liian varhain, kun ei vielä luntakaan ole tienoota valaisemassa, ja täällä syrjäkylillä lenkkeilijän ainoa valaistus on otsalamppu. Nukkuminen sujuu vielä kesäpeitoilla, täkit ovat saaneet toistaiseksi pysyä naftaliinissa, eikä polttopuutakaan ole vielä vallan mahdottomasti kulunut, kun isoa Nunnauunia on tarvinnut lämmittää vasta kerran - pienemmällä puuhellalla on pärjätty ja sähköpattereitakaan ei ole vielä tarvinnut laittaa päälle.


Matkailualan ihmisenä on kuitenkin pakko hieman jännittää sitä, mikä kulloinkin vaihtuvista sääennusteista mahtaa tällä kertaa osua oikeaan, kun vuoronperään luvataan suurin piirtein joko uutta jääkautta tai sitten alati lämpenevää ilmastoa leutoine, lumettomine talvineen. Pari viime vuotta olemme saaneet nauttia - noh, lumitöiden tekijät saattavat puhua pikemminkin kärsimisestä - runsaasta lumesta ja "vanhoista kunnon talvista", tosin nyt käytiin jopa jo toisella äärilaidalla, kun 25-35 asteen pakkasia riitti viikkotolkulla täällä Keski-Suomenkin korkeudella. Tuoreessa muistissa ovat kuitenkin vuodet 2006-2008 (vai muistinko sittenkään vuosiluvut oikein :)), kun lunta saatiin odottaa pitkälle uuden vuoden yli ja matkailuelinkeino laskettelu-keskuksineen, moottorikelkkasafareineen ja koiravaljakkoajeluineen oli hätää kärsimässä. Eli jos yläkerran Herraa sen verran saisi vaivata, että lähettäisi tällä kertaa sellaista sopivaa säätä tännepäin, ei liian lämmintä muttei toisaalta aivan paukku-pakkasiakaan, jotta ulkoaktiviteetit onnistuisivat ja turismi kukoistaisi... Ja ykkösjoululahjatoiveeni on tietenkin se valkea joulu!


Mutta koska en ole pelkästään matkailuyrittäjä vaan myös äiti, olen tällä viikolla saanut jännittää muutakin kuin säätä. Alakoululaisemme toi näytille reissuvihkoonsa liimatun lapun, jossa kerrottiin koulun oppilailta löytyneen täitä ja kehotettiin tarkastamaan lasten hiukset. Siinä sitten pakokauhun vallassa tutkin tyttäreni hiuksia vähintään 20 minuuttia kahtena iltana ja näin jo yölläkin unta, että itselläni olisi täitä. Luojan kiitos ainakaan vielä mitään ei ole löytynyt, vaikka joka ikistä tyttäreni päästä löytynyttä roskaa ja hiekanmurusta ehdinkin jo täiksi epäilemään.


Eikä tässäkään vielä tarpeeksi: loppuviikosta Toivakan koulumaailma nousi lehtien palstoille ja valtakunnan tietoisuuteen ikävällä tavalla, kun yläkoululaisemme opinahjossa pojat olivat ryhtyneet kirveshippasille. Pojat on poikia, oli koulun rehtorin viesti tapahtuneesta maakuntalehdessä, hieman karrikoiden. Hienoa Toivakka, antakaa vaan poikien pitää yllä vanhan kansan perinteitä puukkohippoineen, tokihan se kirveen paikka onkin siellä avoimessa roskakatoksessa - etenkin kun kyseessä on yhtenäiskoulu, jossa pienet ekaluokkalaiset ottavat isommistaan mallia. Eipä todellakaan tunnu mukavalta lähettää esikoistaan kouluun, jossa moisesta teräaseiden holtittomasta heiluttelusta seuraa vain pään silittelyä ja asia kuitataan puhumalla leikistä, joka on jo sovittu. Sittenkö vasta niitä rajoja asetetaan, kun joku oikeasti loukkaantuu ja pahasti? 


Kesäaika on siis vaihtunut normaaliaikaan, se tiedetään. Mutta hetkinen, mitäs vuosikymmentä - tai -sataa - nyt eletäänkään? Viimeaikaiset uutiset koulumaailmastamme syöpäläisineen ja perinnetyökaluineen tuovat pikemminkin mieleen Nuijasodan kuin 2010-luvun... 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti