Gadgetissa oli virhe

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Ensihuuman hälvettyä

Viime aikoina olen huomannut lähteväni töistä aikaisemmin ehtiäkseni kotiin syömään muun perheen kanssa, lenkille tai kuulustelemaan seiskaluokan maantietoa tai historiaa. Sehän on oikeastaan ihan hyvä juttu!


Yrityksen perustaminen on vähän niin kuin ihmissuhdetta aloittaisi. Ensin sitä ollaan niin innostuneita ja rakastuneita, käytetään kaikki liikenevä aika uuden suhteen (lue: yrityksen) parissa, illallakaan ei malteta olla erossa vaan seurustellaan tietokoneen tai puhelimen välityksellä, rakennellaan haaveiden kauniita pilvilinnojakin... Aletaan etsiä omaa kämppää (toimistoa), ostetaan huonekaluja ja muuta uuden yhteisen elämän alkutaipaleella tarpeellista. Yölläkään ei malteta oikein nukkua, uni ei tule silmään omaa silmäterää ajatellessa, tai sitten herätään aamuyöstä miettimään milloin mitäkin pienen pientä tai suurempaa yksityiskohtaa toisessa. 


Sitten yhtäkkiä jossain vaiheessa silmät avautuvat näkemään taas muutakin kuin uuden kumppanin, ihmisen tai yrityksen. Kummasti kesken uuden vuoden viikko-ohjelman suunnittelun alan miettiä, mitä tekisimme lasten syyslomalla, kaipaisinhan jo itsekin pientä irtiottoa... Sormet eksyvät kesken työpäivän selaamaan laivayhtiöiden sivuja, eikä tällä kertaa todellakaan etsitä lomaristeilyjä asiakkaille, ehei, vaan ihan meidän omalle porukalle! Huuto.netissäkin täytyy välillä käväistä, ei toimistokalusteiden vaan lasten joululahjojen takia, ja hyväntekeväisyyssivusto Sharewood sekä tietysti perisynti Facebook saavat taas enemmän sijaa nettikäyttäytymisessäni - ja täytyyhän niitä kosmetiikkamainoksiakin vähän tutkailla...


"Mä teen huomenna töitä kotona" ilmoitan yhtiökumppanilleni toimistolla, jättäen mainitsematta aikovani tosin siivota siinä "oikeiden" töiden lomassa, tai karkaavani puolukkaan heti kiireisimmät sähköpostit ja puhelinsoitot hoidettuani. Iloitsen etäpäivistä - ja kuitenkin sielua kaihertaa lievä huono omatunto: hei onks tää pettämistä... ;-)


Kaipa Luoja on tämänkin jutun viisaudessaan näin suunnitellut ja hyväksi havainnut, varmaan niin moni uusi yritys kuin ihmissuhdekin jäisi saavuttamatta konkretiaa, ellei tuota ylitsepursuavaa energialatausta ja innostusta alkuvaiheessa olisi. Toisaalta, ei tämä arjen suvantovaihekaan tunnu ollenkaan pahalta, kun siihen tottuu!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti